26. syyskuuta 2014

Korujen säilytyksestä

Kun ostat korun, olipa se helminauha, kaulaketju, ranneketju, mikä tahansa koru, mietitkö miten se tulee säilyttää?

Tässä muutama vinkki säilytykseen:

Koruvaijeriin tehtyä helmikorua ei tule säilyttää riippuvassa asennossa, sillä vaijeri venyy ajan myötä.

Kuvan kaulakoru on tehty koruvaijeriin, joka venyy aikaa myöten jos korua säilyttää riippuvassa asennossa.
 Samoin alla oleva kaksirivinen rannekoru on tehty koruvaijeriin, eli ei kannata säilyttää riippuvassa  asennossa.


Viimeisessä kuvassa hopeinen kuningasketju ranteeseen, suosittelen säilyttämään korurasiassa, tai korun alkuperäisessä pakkausrasiassa.

Korut on hyvä suojata valolta, pölyltä, ja säilyttää ne mieluiten makuuasennossa, joko korun pakkausrasiassa, tai erillisessä korurasiassa. Myös esim. lipaston laatikko on tähän hyvä, korun saa makuuasentoon, suojaan valolta sekä pölyltä.

Huomionarvoista on myös, että korua ei tule käyttää saunassa, suihkussa, uimaan mennessä.
Koru/ korut, kannattaa laittaa vasta sitten kun on meikannut, sekä pukeutunut juhlaan, tai vaikka kyse olisi ihan arkipäivästä.

Hajuvedet, sekä meikit voivat muuttaa korun väriä, tai vaurioittaa koruasi muuten, eli koru kannattaa laittaa aina viimeiseksi. Ja muistaa myös käytön jälkeen laittaa korurasiaan, tai missä korujasi sitten säilytätkin. 

Olen nähnyt monenlaisia korujen säilytystapoja, riippumassa seinällä esim. korkkitaulussa, tai jätettynä jonnekin pieneen astiaan, jossa koru on koko ajan altistuneena valolle, sekä pölylle. Jatkuva valossa oleminen saattaa aiheuttaa korun  kivihelmille värimuutoksia, ja kaunis koru menettää arvoaan,eikä ole miellyttävää käyttää korua jossa värit ovat haalistuneet. 

Korun säilytykseen kannattaa varata muutama kunnollinen rasia, joita myydään useissakin paikoissa, ja laittaa korut aina käytön jälkeen rasiaan.

Itse laitan aina asiakkaalle mukaan korujen säilytys-ja hoito-ohjeen, sekä tietyn ajan mittaisen takuun. Takuu ei kuitenkaan korvaa väärin säilytetyn, tai käytetyn korun vaurioita.

Korun oikealla säilytyksellä takaa sen, että juuri se rakkaisn muistojen koru säilyy hyvänä ja käyttökelpoisena mahdollisimman pitkään.

23. syyskuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Riikka Kipponen




Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?

Olen Kipposen Riikka Petäjävedeltä, Keski-Suomesta. Perustin vuoden 2013 alussa toiminimiyritykseni Kipriikan. Suunnittelen ja valmistan kotona olevalla työhuoneellani pääosin kierrätetyistä kankaista ja ylijäämämateriaaleista erilaisia säilyttimiä arjen avuksi ja piristykseksi. Joihinkin tuotteisiin painan kuvioita ja tekstejä. Kierrän myymässä tuotteitani erilaisissa tapahtumissa ja markkinoilla. Tuotteitani saa myös nettikaupastani, tilaamalla sähköpostitse ja muutamilta jälleenmyyjiltä. Valmistan tilauksesta tuotteita myös asiakkaan toivomusten mukaan. Olen koulutukseltani myös käsityönopettaja ja yritystoiminnan ohessa käyn edelleen välillä peruskoulussa pitämässä tekstiilityön tunteja. Yritystoimintani on vielä kuitenkin aika lapsenkengissä ja koko ajan etsin ja mietin ja muokkaan tuotevalikoimaani ja sitä, mihin suuntaan yritystäni veisin. Aloitin juuri Yrityksen kehittämispaja-koulutuksen ja toivonkin, että saisin koulutuksesta apua pohdintoihin yritykseni tulevaisuudesta ja suunnasta.

Millainen tie johdatti sinut yrittäjäksi?

Jo opiskellessani tekstiilialan artenomiksi Kuopiossa 1990-luvulla haaveenani oli perustaa oma käsinpainettuja tuotteita valmistava yritys. Rohkeutta ei vielä valmistuttuani vuonna 1999 löytynyt, joten päädyin "turvallisempaan" ratkaisuun ja hakeuduin opiskelemaan käsityönopettajaksi Savonlinnan Opettajakoulutuslaitokseen. Kun valmistuin sieltä käsityönopettajaksi, sain kotipaikkakunnaltani pitkiä sijaisuuksia peruskoulun käsityönopettajana. Tuolla tiellä olin yhteensä viisi vuotta ja samanaikaisesti painoin ja ompelin tuotteita satunnaisesti erilaisiin tapahtumiin ja markkinoille. Vuonna 2010 jäin työttömäksi vakisijaisuuspaikastani käsityönopettajana ja kävin sen jälkeen pari yrittäjyyskurssia. Joulun alla 2012 tein lopulta päätöksen ryhtyä yrittäjäksi, hain starttirahaa ja perustin Kipriikan. Niin monena vuonna käydessäni Tampereen Kädentaitomessuilla olin ihastellut ja kadehtinut lukuisia kädentaitajia omilla osastoillaan ja vihdoinkin vuoden 2013 marraskuussa minäkin olin siellä mukana ensimmäistä kertaa!

Miten päädyit käyttämään juuri kierrätysmateriaalia?

Valmistan tuotteeni pääosin kierrätetyistä kankaista ja ylijäämämateriaaleista siksi, että maailma on jo täynnä materiaaleja, jotka pitää vain "löytää" ja osata kekseliäästi hyödyntää. Toisaalta samanlaisen materiaalin vähäinen määrä pitää sarjatyön tekemisen mielenkiintoa yllä: samaa kangasta ei ole satoja metrejä ja tuotteen ulkonäkö vaihtuu saatavissa olevan materiaalin myötä. Näin ollen tuotteista tulee yksilöllisiä ja asiakkaalle persoonallisempia kuin satojen kappaleiden erissä valmistettuna. Osa tuotteistani on myös ekologisempaan vaihtoehtoon kannustavia, kuten kangaskauppakassit, kestohedelmäpussit ja kierrätyskassit, joissa ainakin osittain kierrätettyjen materiaalien käyttö tuntuu luonnolliselta.



Mikä on inspiroivinta työssäsi? Minkä jättäisit mieluiten muiden tehtäväksi?
Eniten pidän työssäni uusien tuotteiden suunnittelusta ja ideoinnista sekä prototyyppien tekemisestä. Tekniikoista kankaapainanta on se kaikkein rakkain työmuoto. Jos vain olisi mahdollista taloudellisesti, jättäisin sarjaompelun, markkinoinnin ja valokuvaamisen muille ja toimisin itse suunnittelijana ja uuden ideoijana ja tuotteiden kuvioijana. Onneksi olen jo tajunnut ulkoistaa kirjanpidon tilitoimiston tehtäväksi!

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Herään klo 7. Laitan lapset kouluun ja eskariin ja noin kello 9 istahdan tietokoneen ääreen katsomaan sähköpostin, Facebookin, tilaukset jne. Jos on pakattavia tilauksia, hoidan ne valmiiksi heti aamusta. Aamupäivän aikana, kun nuorimmainen on vielä eskarissa, käyn kylällä viemässä postiin postitettavat paketit ja hoidan muut juoksevat asiat. Leikkaan yleensä isomman määrän kankaita valmiiksi ommeltavaksi. Painan kankaat ja annan niiden kuivua yön yli. Pyrin ompelemaan tuoteitta 10-20 kpl sarjoissa, mutta koska väritykset vaihtelevat usein aika paljon, ompelen tuotteet siinä järjestyksessä, missä vähiten joutuu vaihtelemaan ompelukoneeseen lankoja. Jos työn alla on painettuja kankaita, kiinnitän värit yleensä aamulla, jotta pääsen jatkotyöstämään tuotteita. Työpäiväni jatkuu usein iltaan asti, sillä kotona työskennellessä tulee tehtyä välillä myös muuta: pyykinpesua, tiskikoneentäyttöä, lapsen läksyjen kuuntelua, kaikkea muuta äidin arkeen kuuluvaa. Joskus tuntuu siltä, että olisi tehokkaampaa työn kannalta, kun työhuone olisi jossain muualla kuin kotona, eikä siellä pystyisi tekemään muuta kuin työtä.

Mistä nautit työn ulkopuolella?

Perheeni, mieheni ja kaksi lastani ovat minulle hyvin tärkeitä ja kiireetön yhdessäolo heidän kanssaan on niitä asioita, joille tällä hetkellä jää aikaa liian vähän. Nautin toisaalta myös siitä, kun pääsen välillä pois kotoa ja näen muita käsityöläisiä eri tapahtumissa. Välillä yksin työskentely tuntuu työläältä ja tarvitsisi sitä toisen asiaa tuntevan mielipidettä, tukea, kannustusta ja seuraa. Pyrin myös pitämään kuntoa yllä uimalla ja käymällä vesijumpassa ja välillä kahvakuulailemassa. Liikunta auttaa unohtamaan mieltä askarruttavat asiat hetkeksi ja toisaalta kestämään stressaavia asioita paremmin.

Millaisia suunnitelmia sinulla on yrityksesi suhteen?

Yritykselläni on nyt mennossa yrityksen ja erehdyksen oppivuodet ja toivon saavani kokemuksen kautta selkeyden siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Toivon myös löytäväni tasapainon työn ja muun elämän suhteen, sillä välillä tuntuu, että päivään ei työn lisäksi mahdu juuri muuta.

Mitä et ikinä aio kokeilla?

Vannomatta paras, mutta keramiikan teko ja yleensä käsillä muotoilu savesta tai jostain muusta materiaalista kuin tekstiilistä ei ole minun vahvimpia puoliani.


Ensi viikolla vuorossa Tiltaltin Taijan haastattelu!

19. syyskuuta 2014

Asiakas on aina oikeassa

Ilman asiakasta ei ole yritystä. Jokainen meistä on jonkun yrityksen asiakas, ainakin sähköyhtiön, vesilaitoksen, ruokakaupan tai puhelinyhtiön asiakas. Joissain kohdin asiakkuus ei erityisesti tule edes ilmi, sitä vaan maksaa laskun ja antaa veden valua suihkussa. Ei tavallaan miellä olevansa asiakas. Asiakkuus kuitenkin muuttuu konkreettisemmaksi siinä kohdin kun joku menee pieleen tai muuttuu ja pitää olla yhteydessä yritykseen. Asiakas jonottaa puhelimessa kuunnellen korvamadoksi muuttuvaa musiikkia tai kehotuksia asioida netissä. Suuressa firmassa asiakas on kuitenkin pisara meressä ja lopulta sitä vaan tyytyy tekemään asiat kuten yritys haluaa.
Sitten on toisenlaisia yrityksiä, pieniä yrityksiä, kuten vaikka käsityöyrityksiä. Asioidessa tällaisen pienen yrityksen kanssa asiakas on paljon mahtavammassa roolissa kuin siinä suuressa, monikansallisessa yrityksessä. Asiakas on Asiakas isolla alkukirjaimella. Yritys ei enää olekaan mitään suurta massaa, vaan se henkilöityy siihen yrittäjään, joka yritystä pyörittää. Yrittäjä on suunnittelija, valmistaja ja myyjä, kaikkia yhtäaikaa. Jos asiakas ei yrittäjän tuotetta halua ostaa, niin yrittäjä on tehnyt turhaa työtä ja turhia investointeja. Yritys ei pyöri, jos ei ole maksavia ja tyytyväisiä asiakkaita. Asiakkaan tyytyväisyys on tärkeää, sillä vain tyytyväinen asiakas palaa uudelleen. Tai voihan se tyytymätönkin palata, mutta se palaa sitten sen viimeisen kerran.


Useimmat asiakkaat ovat mukavia. Ihmisellä on joku tarve ja hän etsii yrityksen, joka voi tämän tarpeen tyydyttää. Tulee syksy ja tarvitaan päähinettä, mennään kauppaan, valitaan mieluinen, maksetaan kassalle ja lähdetään tyytyväisenä ulos syyssäähän. Näinhän se menee. Asiakas on tyytyväinen ja yrittäjä on tyytyväinen tehtyään asiakkaan tarpeet täyttävän tuotteen ja hänen on mielekästä alkaa valmistamaan uutta myymänsä tilalle.


Tässä taannoin pisti silmään facebookissa kiertävä julkaisu, mihin oli kerätty kymmenen asiaa, jota ei pidä sanoa käsityöyrittäjälle tai taiteilijalle . En muista niitä kaikkia, mutta itselle kolahtivat nämä: Teen tällaisen itse, yhdeksän vuotias tyttäreni tekee samanlaisia tai ihan samanlaisen voi ostaa Tokmannilta paljon halvemmalla. Jokainen käsityöyrittäjä on varmasti joskus kuullut jonkun näistä ja sitten koittanut pitää naamaa peruslukemilla ja ihmetellyt, mitä tähän nyt sitten pitäisi sanoa. 
Asiakkaillakin on näitä hetkiä, kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa. Sitä kiertelee myyntipöydän ympärillä katselemassa hämmästyttäviä tuotteita, mutta ei ole ostoaikeissa. Sitten tulee vilkaisseeksi sitä myyjää ja tuntee että nyt pitää jotain sanoa, jotta voi poistua hiljaa takavasemmalle. Helppo repliikki tuntuu olevan "On kyllä niin ihania kaikki, mutta ... " ja sitten seuraa mitä kummallisempia selityksiä. Korumyyjälle on kätevä sanoa, että minä en ollenkaan käytä koruja tai keraamikolle että sitä omistaa jo niin paljon romua, että ei yhtään enää kannata lisää hankkia. Asiakkaan lauseen alussa mainitsema ihana-sana unohtuu ja jäljelle jää vain hämmennys ja paha mieli. 
Miten ihmeessä on päässyt syntymään sellainen kulttuuri, että on väärin vain katsella? Pitäähän tuotteeseen ensin tutustua, ostopäätös voi sitten kypsyä ehkä ajan kanssa, mutta ilman tutustumista tuotteeseen se ei synny. Tämä ilmiö näkyy myös ns. tyhjän pöydän syndroomana. Jos jonkun yrittäjän pöydän edessä ei jossain myyntitapahtumassa ole yhtään asiakasta, ei siihen tahdo kukaan uskaltaa pysähtyä. Kun sitten ensimmäinen uskaltaa, niin kohta siihen tulee muitakin. Eihän tämä ole kenenkään etu, asiakkaat eivät saa rauhassa tutkia myytäviä tuotteita ja yrittäjät eivät sitten saa myyntiä.


Olemme sitten kummalla puolen myyntipöytää tahansa, niin ei se nyt niin kovin vaikeaa ole muistaa, että ihmisiä tässä ollaan, virheitä voi sattua, mutta ne voi myös korjata ja kun hymyilee, niin saa todennäköisesti hymyn takaisin. Asiakas on aina oikeassa, ei tarkoita sitä, että asiakkaana voi laukoa suustaan mitä vaan. Jokainen yrittäjä voi olla se mukava yrittäjä ja jokainen asiakas se mukava asiakas, joka saa hyvän palvelun ja joskus jonkun pikku bonuksenkin. Ideaali tilanne on kun tyytyväinen asiakas poistuu tyytyväisen myyjän luota palatakseen monta kertaa uudelleen.

                                                    
                                             

16. syyskuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Mari Albert



Esittele itsesi, eli kuka olet, mitä teet?

Olen Mari Albert, hyvää vauhtia kolmenkympin paremmalle puolelle ehtinyt kahden tytön äiti. Mieheni työt johdattivat perheemme viitisen vuotta sitten Äänekoskelle Keski-Suomeen, mutta juureni ovat Pirkanmaalla Sastamalassa. Olen yrittäjäperheen kasvatti, joka lapsesta asti tiesi, ettei itse koskaan eikä milloinkaan ryhtyisi yrittäjäksi. Hups! Työskentelen leikkisiä vaatteita, päähineitä ja muita pehmeitä tuotteita valmistavassa yrityksessäni Teelikamenttenissa, jonka perustin kesällä 2012.

Kerro yrityksestäsi ja miten nuo veikeät hahmot ovat syntyneet?

Käsityö ja kuvataide ovat aina olleet minulle yhtä. Jo koululaisena tekemissäni ensimmäisissä omissa vaatteissani oli aina applikointeja, käsin maalattuja kuvia tai muita koristuksia ja vaatteet olivat todella lapsekkaita. Lukioaikoina sain muilta oppilailta lempinimen Ompelukone. Tykkään asioiden kuvittamisesta, joten suunnittelen applikoitavia hahmoja mielelläni.

Mikä on yrittäjäntyössäsi antoisinta?

Vapaus valita mitä ja milloin tekee. Rakastan värejä ja leikkisiä kuvioita, joten saan päivittäin työskennellä juuri niiden asioiden parissa. Tässä ammatissa työn tuloksen myös näkee heti ja se on innostavaa.



Mitä teet vapaa-aikanasi vai onko sitä?

Kysymyksen tarkennus on osuva. Vapaa-aikaa ei kovin paljon ole, sillä työskentelen kotona. Työt vaanivat jatkuvasti mielessä ja niihin tuleekin tartuttua aina, kun joutoaikaa on. Tai vaikkei aikaa edes olisi. Helposti myös harrastaminen on sitä, että ompelen jotain omalle perheelle. Lasten kanssa käymme kuitenkin usein kirjastossa ja kirjojen avulla pääsen välillä täysin irti nurkan takana odottavasta työstä. Perheen yhteinen kiinnostus löytyy myös musiikista ja sitä harrastamme yhdessä ja erikseen.

Kerro miksi halusit lapsena, kun kasvat isoksi?

Haaveilin jo tosi nuoresta asti luokanopettajan työstä ja sille alalle kouluttauduinkin vakain aikein. Opiskeluaikana taideala alkoi kuitenkin kiinnostaa koko ajan enemmän ja sen kaipuun tyydyttämiseksi erikoistuin kuvataiteen ja musiikin opetukseen. Työskentelin usean vuoden ajan opettajana ennen yrittäjyyttäni.

Mitä nyt tekisit, jos et olisi yrittäjä?

Luultavimmin palaisin rakastamaani opettajantyöhön.

Mitä haluaisit kertoa itsellesi nyt, jos voisit tavata itsesi aloittamassa yritystä?

Koen edelleen olevani aloitteleva yrittäjä, mutta jos nyt palaisin takaisin parin vuoden taakse yrityksen alkuhetkiin, kuiskaisin korvaani: ”Anna mennä vaan, et tule katumaan!” Yrittäjyyteen astuminen oli aika pelottavaa, kun tiesin yrittäjän olevan pahoinakin päivinä täysin omillaan. Eroilmoitus Opetusalan ammattijärjestöön OAJ:hin oli kova paikka. Se jotenkin sinetöi ammatti-identiteetin vaihdoksen. Nyt kuulun Suomen käsityöyrittäjiin ja olen siitä ylpeä!

Millaisia suunnitelmia sinulla yrityksen suhteen jatkossa?

Suuria muutoksia ei ole näköpiirissä ja ainakin lähivuosina pyrin edelleen tekemään tuotteet alusta loppuun itse. Se asettaa melko tiukat rajat yrityksen kasvun suhteen, kun yhden ihmisen aika on rajallinen. Tuotevalikoiman päivittäminen on kuitenkin sellainen jatkuva projekti. Aloittaessani tein vain lastenvaatteita, mutta lapsenmieliset aikuistenvaatteet ovat olleet se suurimman suosion saanut tuoteryhmä. Aikuisiin siis pyrin jatkossakin panostamaan. Elämään tarvitaan iloa, väriä ja leikkisyyttä!



Mitä hullua tai erikoista haluaisit tehdä tai kokeilla?

Tähän pitäisi kai kertoa, että haaveilen laskuvarjohypystä tai fugun syönnistä. En haaveile. Ehkä nykyinen ammattini on sitä hullutta ja erikoisuutta, josta pitkään vain unelmoin.

Ketä käsityöyrittäjää sinä haluaisit haastatella?
Haastan mukaan Kipriikan Riikan!

12. syyskuuta 2014

Käytännön oppitunti luovuuteen ja brändäykseen

Luovuus vaatii joutilaisuutta, sanotaan. Teen nyt pienen paljastuksen: ei vaadi. Luulen, että tuota sanontaa viljelevät haluavat vain vaikuttaa muita paremmilta löhöillessään sohvalla salkkareita tuijottamassa. Minun kokemukseni mukaan luovuus kukkii parhaiten, kun on kiire. Silloin, kun To Do -lista on pitkä ja pitäisi keskittyä puurtamaan rutiineja.

Käsityöyrittäjällä luovuus rehottaa kuin rikkaruoho aina myyntitapahtuman alla. Edellisen tapahtuman jäljiltä minullakin on ihan selvät sävelet: pinkit pipot ovat loppu ja keppihevosen ruusukkeita pitää ommella lisää. Essuja on leikattuna pino, ne pitää ommella valmiiksi asti. Helppo nakki, nuo kuntoon ja vähän muidenkin varastojen päivitystä ja iloisin mielin kohti seuraavaa tapahtumaa! Niin voisi luulla.


Pari yötä ennen tapahtumaa herään loistoideaan. Aamulla teen työhuoneella (ihan äkkiä vaan) prototyypin. Sen valmistuttua neljävuotias haluaa sen itselleen. Voi, miten söpöä! Tietysti ompelen prototyypin nro 2, vähän parannellun. Siinä vaiheessa ekaluokkalainen kotiutuu koulusta haluamaan sen itselleen. Päätän tehdä vielä yhden. Ja miksei samoilla lämmöillä sitten kokonaisen ensimmäisen myyntierän, kun tähän on kerran jo puoli päivää tuhraantunut.

Perhe pitää ruokkia ja työhuoneella vallitsee kaaos. Ommellessni radiossa soi ABC:n Look Of Love ja muistan, miltä se kuulosti 12-vuotiaana mankassa kasetilta. Mankka oli veljen kanssa yhteinen ja sitä käytettiin omissa huoneissa vuoropäivinä. Ja muistan, miten silloin tanssittiin koulun diskossa ringissä: jalkoja siirreltiin paikallaan toistensa viereen, se oli coolia. Ja vielä coolimpaa oli, jos jalkojen siirtelyn lisäksi osasi samaan aikaan pitää käsiä paikallaan vähän vyötärön yläpuolella, ranteet rentoina. Aira Samulinin tanssitunneilla käyneet osasivat.

Tässä vaiheessa ruoka palaa (ihan vähäsen vain, sen voi kyllä syödä), työhuoneella on sikin sokin materiaaleja ja uusia tuotteita sekä huutava radio. Neljäsluokkalainen ilmaantuu koulupäivän uuvuttaman esiteinin dramaattisuudella ilmoittamaan, ettei ikinä saa mitään kivaa. Muttei tietenkään halua sitä samaa uutta tuotetta, jotka annoin pikkusiskoilleen.

Miehen kotiuduttua pääsen taas työhuoneelle jatkamaan. Uudet tuotteet vaativat jonkinlaisen telineen esillepanoon. Pengon ja tuunaan. Onhan tässä vielä aikaa niiden pipojen ja essujen ompeluun, joten ehdin hyvin tuunata myös muiden niihin uusiin tuotteisiin sopivien tuotteiden myyntitelineitä. Linja täytyy pitää yhtenäisenä. Ja tietysti tarvitaan myyntipöydälle uusi pöytäliina ja sitten pitää askarrella uusia yhteensopivia hintalappuja. Yritysilme ja brändäys on tärkeää, olen oppinut yrittäjyyskoulutuksissa.

Nyt tarvitsen edistyneeseen brändiini sopivat housut. Äkkiäkös sellaiset surauttaa, ammattilainen! Sakset esiin ja hommiin. Tässä mitään mittanauhoja tarvita. Eipä aikaakaan, kun sovitan uusia housujani: liian pienet. Ei se mitään, äkkiäkös uudet surauttaa, ammattinainen asialla nääs! Miehen syötettyä lapsille iltapalaa ja peiteltyä piltit peteihinsä peilaan uusia housujani: pahus vieköön, liian suuret.

Seuraavana aamupäivänä surautan kolmannet housut. Sopivathan ne ovat. Ammattilainen asialla nääs. Päässä muhii itsepintaisesti taas uusi tuoteidea, mutta kun ne To Do -listan asiat pitäisi ensin ommella alta pois. Jos ihan vähän kuitenkin, edes prototyypin...

Illan hämärtyessä otan itseäni niskasta ja ompelen essut valmiiksi. Pakkaan tapahtumaan mukaan otettavat tavarat kauppa-autoon ja viritän vekkarini herättämään ennen kukonlaulua. Valmistaudun myymään eioota pinkkejä pipoja kyseleville. Ensi viikolla ehtii niitä sitten, äkkiäkös ammattinainen surauttaa.


PS. Tervetuloa huomenna Kamppiin Helsingin Käsityökortteliin bongaamaan ne uudet tuotteet ja housut ja muut. Pinkit pipot ovat aika vähissä, mutta niitä keppihevosten ruusukkeita kyllä on. Luulen, että muidenkin käsityöläisten kojuista löytyy uutuuksia - ja tummia silmänalusia.

10. syyskuuta 2014

Käsityökortteli Helsinki

Käsityökortteli Helsinki

Narinkkatori
13.9. klo 10-18

Viime viikonloppuna starttasi Käsityökortteli -kiertue Jyväskylässä. Tulevana viikonloppuna siirrymme telttoinemme Helsinkiin. Osallistujat ja muut tiedot löydät tapahtuman Facebook -sivulta. Osallistu ja kutsu ystäväsi mukaan. Nähdään viikonloppuna!

9. syyskuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Anne Vuorela



Esittele itsesi, eli kuka olet ja mistä tulet? Kerro myös jokin hauska tai yllättävä asia itsestäsi!

Olen Anne Vuorela, syntyjään lupsakka savolainen, nyttemmin pohjanmaalaistunut, vaikka murre ei olekaan tarttunut :) Koulutukseltani ja aikaisemmalta ammatiltani graafinen suunnittelija, ja nykyään täysipäiväisesti korualan yrittäjä, vaikka välillä teen myös graafisen suunnittelijan hommia omassa pikkutyöpajassa. Onpas vaikea keksiä itsestään mitään hauskaa tai yllättävää, hmm… Yllättävää (ehkä eniten itselle) on ollut se, että kovasta esiintymisjännityksestä kärsineenä päätin lähteä myymään tuotteitani kotiesittelyiden kautta. Siitäkin huomasi selviävänsä, kun tuntee omat tuotteensa perin pohjin.

Kerro yrityksestäsi ja sen synnystä

Koruntekoharrastuksesta innostuneena perustin sivutoimisen yrityksen vuonna 2009. Yritykseni nimi on Vernada ja se on yhdistelmä lasteni Vernerin ja Aadan nimistä. Vuoden 2013 alussa jäin mainostoimistotyöstä ”virkavapaalle” pyörittelemään omaa firmaa ja loppuvuodesta rohkenin irtisanoutua kokonaan ja jatkaa täyspäiväisenä yrittäjänä. Graafisen suunnittelijan tausta tukee mielestäni hyvin koruntekijän työtä, jossa muuten olenkin kantapään kautta itseoppinut. Käytän koruissani mm. suunnittelemiani metallisia, kannustavia ns. ”voimateksti”-elementtejä, sekä suunnittelen itse myös puisten laserleikattujen osien mallit. Yritykseni korusuunnittelussa kantavana ideana on monitoimisuus: eri koruja voi yhdistellä monin eri tavoin toisiinsa ja tuloksena saadaan paljon aivan uudenlaisia ja asiakkaan itsensä näköisiä kokonaisuuksia. Pidän edelleen jonkin verran korukutsuja, kierrän messuja ja tapahtumia, sekä myyn tuotteitani suoran työpajani puodista sekä verkkokaupan kautta.



Mitkä ovat hyvät puolesi yrittäjänä?

Mielestäni olen joustava ja leppoisa sekä ideoin jatkuvasti uutta.

Mitä ominaisuuksia haluaisit kehittää yritystoiminnassasi?

Tällaisena moniajotyyppinä haluaisin kehittää itseäni; pitäisi oppia keskittymään oikeisiin asioihin, että saisin kaiken tekemisen sujuvammaksi. Toisinaan työt eivät oikein etene, kun säädän kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää yhtä aikaa. Haluaisin lisäksi selkeyttää tuotevalikoimaani, karsia turhaa pois, luoda uusia mielenkiintoisia malleja sekä löytää oikeanlaiset yhteistyökumppanit niin jälleenmyyjiksi kuin alihankkijoiksi.

Mitä harrastat tai mistä nautit? Onko sinulla jotain ikiomaa juttua, jolla hemmottelet itseäsi?

Harrastan öljyvärimaalausta eräässä harrastelijaryhmässä silloin kuin satun ehtimään. Minun ”salainen” harrastukseni on tanssi-improvisaatio jota harrastelen vain omassa rauhassa kotona. Muuten hemmottelen itseäni ihan vain olemalla perheen ja ystävien kanssa sekä herkuttelemalla hyvällä ruualla - suklaa on valitettavasti paheeni.

Miten perheesi kuvailisi sinua?

Varmaankin yhdellä sanalla - työnarkomaani. Tunnustan, että teen liikaa töitä tai ainakin liian pitkiä päiviä. Toivottavasti perheenjäsenet ovat myös ovat iloisia siitä, että teen töitä kotona ja olen kuitenkin käytettävissä aina hädän tullen.

Missä näet itsesi ja yrityksesi tulevina vuosina?

Unelmoin yritystoimintani olevan sen verran kannattavaa, että voin sanoa oikeasti eläväni sillä. Uskon että saan pidettyä yritykseni toimintakykyisenä ja omaperäisenä. Taistelen että saisin tehdä edelleen sitä mitä kohtaan tunnen intohimoa, etten kadottaisi sitä mikä innostaa ja motivoi tähän työhön. Uskallan tehdä oikeita päätöksiä, että kaikki tämä onnistuu.

Millainen olisi unelmiesi lomamatka?

Parin viikon leppoisa loma perheeni ja sisarusteni perheiden kanssa, jossain lämpimässä ilman mitään työhön liittyvää (paitsi ehkä luonnoslehtiö) mukana. Ei liikaa aikataulutettua ohjelmaa, vaan rennosti mukavaa yhdessäoloa.



Ketä käsityöyrittäjää sinä haluat haastatella?

Valitsin haastateltavakseni Teelikamenttenin Mari Albertin, koska ihastuin hänen raikkaan värikkäisiin ja ilmeikkäisiin lasten vaatteisiin ja Mari on mukavantuntuinen persoona näiden valloittavien tuotteiden takana.

5. syyskuuta 2014

Tikkari yrittäjille! (ohje)

Tänään on yrittäjänpäivä. Käsityökortteli on innostunut ja hellii asiakkaitaan. Kannattaa käydä kurkkaamassa! 
Näin juhlan kunniaksi teemme jättitikkarin. Mikäpä sen makeampi koriste, vai mitä? 




Tarvikkeita: Ilmapallo, sellofaania, teippiä, lahjanarua, maalia, kartonkia (esim. lahjapaperirullan sisältä) tai pahviputki, sivellin, sakset ja värikästä teippiä voi myös käyttää.
 

Puhalla pallo, mutta älä liian suureksi, jotta se mahtuu sellofaanin sisään. Maalaa pintaan kuvioita ja anna kuivua.

Tikkarin tikkuun voit käyttää joko pahviputkea tai kartonkia, jonka kierrät rullalle ja teippaat kiinni.


Tässä kartonki ja putkilo valmiina.


Teippaa tikun pää palloon kiinni seuraavasti:




Leikkaa sellofaanista neliö ja laita pallo keskelle sitä tikku ylöspäin. Nosta sivut ylös ja sitten kulmat. Solmi nauhalla kiinni ja tikkari on valmis!








3. syyskuuta 2014

Käsityökortteli Jyväskylä



Käsityökortteli Jyväskylä

Toivolan Vanha Piha
(Huom! Eri paikka, kuin viimeksi)
6-7.9. klo 10-16

Viikonloppuna syksyn Käsityökortteli -kiertue starttaa Jyväskylässä. Mikäli olet lähettyvillä tule ihmeessä piipahtamaan. Osallistujat ja muut tiedot löydät tapahtuman Facebook -sivulta. Nähdään!



2. syyskuuta 2014

Viikon käsityörittäjä - Heini Perälä



Kuka olet, mistä tulet?

Olen Heini Perälä, 31-vuotias Pohjois-Pohjanmaan tyttö. Olen kotoisin Nivalasta, mutta nykyinen ja toivottavasti lopullinen kotini löytyy naapurikaupungista Haapajärveltä. Valmistuin puolitoista vuotta sitten vaatetusartesaaniksi, ja sen päätteeksi suoritin vielä yrittäjän ammattitutkinnon. Oma pieni yritykseni on ollut virallisesti pystyssä nyt reilun vuoden.

Mitä teet ja miksi?

Yritykseni on nimeltään Handmade by Heini, ja valmistan monenlaisia iloisen värikkäitä tuotteita, kuten käsilaukkuja, rusettipinnejä, koruja, esiliinoja ja sisustustyynyjä. Teen tilauksesta monenlaisia asiakastöitä, mutta niiden ohella haluan ehdottomasti aikaa myös omien tuotteideni valmistamiseen. Teen mielelläni uniikkikappaleita, se pitää mielenkiinnon itse tekijällä yllä. Siksi esimerkiksi käsilaukkuni ovat kaikki erilaisia. Minulla on myös yksi oma maatuska-aiheinen painokuva. Maatuska Herkkusuu -printti päätyy värikkäille puuvillakankaille itse käsin painaen. Tuoteperheeseen kuuluu tällä hetkellä veikeä esiliina, pienet pehmomaatuskat ja suuremmat koristetyynyt. Lisäksi söpö neiti Maatuska Herkkusuu esiintyy neljän postikortin sarjassa ja laserkaiverretuissa akryylikoruissa.



Syy miksi tuotteitani teen on se, että haluan tehdä käsillä ja toteuttaa sitä kautta luovaa puoltani, sekä tuoda muillekin ihmisille iloa tuotteillani.

Millaisia tavoitteita sinulla on ollut yrittämiseen liittyen ja mitä ne ovat tällä hetkellä?

Alkutavoitteena ammattiin valmistumisen lisäksi oli toteuttaa haave oman yrityksen perustamisesta yrittäjäkoulutuksen avulla ja opeilla. En ole ehkä mikään maailman kunnianhimoisin ihminen, joten tavoitteeni oli pienet; saada homma alkuunsa ja haastaa itseni pyörittämään tätä erilaista arkea ja totuttautua yrittäjän vuoden erilaisiin kausiin. Oppia koko ajan lisää tekemällä ja kokeilemalla. Tavoitteenani voisikin olla lisätä sitä kunnianhimoa terveellä tavalla. Haluaisin löytää muutamia hyviä jälleenmyyjiä lisää. Yksi haaveeni olisi teettää kangasta omista printeistäni, mutta se tuntuu vielä hyvin kaukaiselta haaveelta.

Mikä on parasta ja mikä pahinta omissa työpäivissäsi?

Parasta ja joskus myös pahinta on juuri tämä itsenäinen työskentely omaan tahtiin. Yksi unelma on toteutunut, kun saan työskennellä kotona omassa työhuoneessa ihan kaikessa rauhassa itsekseni, mihin kellonaikaan tahansa. Kuitenkin aina välillä olisi ihanaa, jos ois joku työkaveri seurana ja tsemppaamassa, kun laiska päivä yllättää. Ihanaa vastapainoa itsenäiselle työskentelylle on se, kun pääsen ihmisten ilmoille kivoihin myyntitapahtumiin, tapaamaan asiakkaita ja muita yrittäjiä.

Parasta hyvässä työpäivässä on tietysti myös se, että saa toteuttaa itseään tekemällä jotain kaunista ja kun huomaa että on tehnyt asiakkaan todella onnelliseksi. Hyvän työpäivän päätteeksi ei harmittele mielessään niitä keskeneräisiä juttuja, vaan osaa olla myös tyytyväinen omasta tehokuudesta ja aikaansaannoksista.

Mistä asiasta olet erityisen ylpeä?

Olen ylpeä ainakin siitä, että uskalsin jättää vakituisen työni toisella puolen Suomea, muuttaa takaisin kotikulmille ja aloittaa ihan uuden alan opiskelut. Päätin tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatin, ja koko artesaanikoulutuksen ajan tähtäsin siihen, että minun on työllistettävä itse itseni, jos meinaan tehdä sitä mitä haluan, eli omia tuotteitani. Riskinotto kannatti, nyt elämä on hyvällä mallilla joka osa-alueella. Olen hurjan ylpeä myös aviomiehestäni, joka on suhtautunut aina kaikkiin tekemisiini kannustavasti ja antaen kaiken tukensa. Hän auttaa minua ihan kaikessa missä tarvitsen apua ja lähtee mukaan myös myyntitapahtumiin. Minulle on todella tärkeää, että myös hän on täydestä sydämestään mukana yritykseni vasta-alkaneella taipaleella.

Ketä tai mitä fanitit lapsena? Entä nyt?

Olen aina ollut kova fanittamaan, lähinnä suosikkibändejä ja -artisteja. Ensimmäiset idolini olivat Kirka ja Pave Maijanen, ja itse olin tuolloin noin 5-vuotias. Minulla oli heistä jotain lehdistä leikattuja kuvia sinitarralla kiinnitettynä kaapin ovessa. Siitä se lähti, rakkauteni pitkätukkaisiin rokkimiehiin, ja jatkuu vieläkin. Hyvän musiikin lisäksi fanitan näin aikuisiällä mm. Tove Janssonia, Mauri Kunnasta, Rudolf Koivua ja Gil Elvgreniä.

Jos saisit esittää pullon hengelle kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?

Tuntuu, että olen ollut koko elämäni niin onnekas, etten uskalla toivoa enää mitään enempää. Voisinkin toivoa, että elämä pysyisi tällä hyvällä mallillaan edelleenkin. Aviomiehelleni haluaisin toivoa paljon hyvää. Haluaisin, että hänkin saisi tehdä täysipäiväisesti sitä mitä rakastaa, eli työskennellä luovassa työssä musiikin parissa. Itselleni voisin toivoa sitä, että onnistun säilyttämään mielenkiinnon, rakkauden ja uskon käsillä tekemistä ja omia tuotteitani kohtaan, sekä taitoa kehittyä, uusiutua ja pitää asiakkaiden mielenkiintoa yllä.


Heinillä on myös blogi mitä pääset lukemaan tästä. Heini on haastanut mukaan Vernadan Anne Vuorelan, hänen haastattelunsa vuorossa siis ensi viikolla!