14. lokakuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Spirraalin Noora


Kuka olet, mistä tulet ja mikä on yrityksesi?

Olen Noora, Onnin, Helmin, Hertan, Taimin ja Viljan äiti sekä Panun vaimo Pälkäneeltä. Asumme omenapuiden katveessa, vanahassa, yhdeksänruutuisten ikkunoiden talossa. Minun oma rautalankapisnes, työpaja ja Spirraalin Puttiikki löytyy kodin pihapiiristä. Spirraalissa väännetään rautalangasta, iloitaan värikkäästä lasista, langoista, rikotaan lautasia ja taiotaan sirpaleista koruja!

Spirraali nimi on Oulun murretta ja kuvvaa sitä kiepuraa (spiraali), joita löydät töistäni, niin rautalangasta väännettynä kuin maalattunakin. Spirraalin tuotteiden tehtävänä on tuoda hyvvää mieltä ja lohdutusta sinne minne päätyvätkin! Materiaaleina käytän rautalankaa, kierrätyslasia ja kristalleja. Koruja taion rikkimenneistä lautasista. Myös pakkausmateriaaleissa käytän mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja. Viime aikoina myös virkkuukoukku on alkanut viihtyä kädessäni ja värikkäät langat on hypänneet töihini mukkaan. Ekologisuus ja laadukas kotimainen käsityö on Spirraalille tärkeitä juttuja.

Miten päädyit käsityöyrittäjäksi? Mitä tekisit jos et olisi käsityöläinen?

Isäni on käsityöläinen ja tämä hulluus lankesi verenperintönä mulle! Lapsesta saakka oon ollut isin putiikilla töissä ja mukana messumatkoilla. Kävin kuitenkin sosiaalialan koulutuksen ja toiminkin alalla joitakin vuosia. Kaikki alkoi siitä, kun menin nuorena plikkana auton tuulilaseja korjaavaan firmaan puhelinpäivystäjäksi. Takahuoneesta löysin rautalankaa jota aloin vääntelemmään aikani kuluksi. Ja Rakastuin! Siltä istumalta olin kirjoittanut ystävälleni kirjeen: ”Taiteilija Ruusperi tässä hei! Olen löytänyt rautalangan. Nyt on tuotekehittelyvaihe päällä ja olen matkalla käsityöläiseksi!” Ja niin vain kävi, että 15 vuotta tuon kirjeen kirjoittamisen jälkeen nuo sanat totteutuivat.

Olin vääntänyt rautalankaa ja tehenyt taidetta ”oikeiden töiden” ja lasten lomassa, lähinnä öisin. Kun pienimmällä lapsellamme todettiin vaikea synnynnäinen sydänvika ja oma sydämeni meinasi pettää kaiken surun alla, hautasin kaikki haaveet omasta yrityksestä. Elämä kuitenkin kantoi meitä etteenpäin ja me kaikki selevittiin pahimpien päivien yli! Silloin ajattelin, että nyt jos koskaan on aika totteuttaa unelmat! Ei me kukkaan huomisesta tiedetä, niinpä on elettävä tännään! Niin syntyi Spirraali.


Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Päivät vaihtelevat suuresti. Joskus on sellaisia päiviä, että koko päivän pakkaa, matkustaa pitkin Suomea, laittaa telttaa pystyyn taikka rakentaa messuosastoa, myyä lätkyttää suu vaahdossa ja illalla huomaa, ettei koko päivänä ole muistanut syödä! Jouluna ja kevväällä on sesonki, jolloin tehhään työtä yötä päivää ja alkuvuodesta sitten huilaillaan.

Useimmat päivät on tietysti tuotteiden työstämistä. Mulla on sopivaa hommaa jokkaiseen mielentillaan. Huonona päivänä pistän kahavilautasen sirpaleiksi koruja varten, parempana päivänä niitä jaksaa hioa ja maalailla. Joskus jynssään harjalla ruostuneita hevosenkenkiä taikka hion vanhojen lautojen palasia tauluihin. Eniten maailmassa tykkään vääntää rautalankaa! Sitä teen pienissä sarjoissa. Ensin teen aihioita paksusta rautalangasta (n. 100 kpl /tuote), ne viimeistellään myös sarjoissa. Yllättävän paljon aikaa vie myös tuotteiden pakkaaminen. Käyntikortit, joidenkin tuotteiden pakkaamisen ja tuotelaput teetän työpajalla lähikunnassa.

Työhöni kuuluu myös tietokoneella touhuaminen. Otan valokuvia ja päivitän sivuja, laitan tunnelmapläjäyksiä feissariin, hoidan verkkokauppaa, teen itse myös aika pitkälle kirjanpitoa. Olen yhden naisen yritys, eli työhöni kuuluu vappaus, mutta myös jakamaton vastuu.

Pidän myös rautalankakursseja ja niinä päivinä ei tartte käydä kuntosalilla. Muutama kymmenen kiloa rautalankaa siirtyy hartiavoimilla : )

Olet tehnyt pitkään töitä rautalangan kanssa, kuinka saat pidettyä yllä rautalankainspiraation vielä vuosienkin jälkeen?

Olen hurahtanut siihen materiaaliin! Muistan vieläkin kun sain ensimmäisen rautalankatyön valamiina kuvana mieleeni. Huusin miehelleni, että: ”Äkkiä kynnää ja paperia!” Tiesin siltä istumalta, että kuinka se työ täytyy vääntää. Ideoita putkahtellee mieleeni ja joskus herrään aamulla uusi idea päässäni. Piirrän taikka kirjoitan nämä ideat heti sketchbookkiin ja sieltä niitä totteutan kun aikaa on. Huomaan aika usein pyörittelevän päässäni, että: ”Voiskohan tämän vääntää rautalangasta”!



Mikä on työssäsi parasta ja mitä töitä siirrät mahdollisimman pitkään ennen toimeen tarttumista?

Parasta tässä työssä on vappaus ja se, että voin tehdä töitä kotona nyt kun lapset on vielä pieniä. Luova työ on mun juttu! Tykkään myös käydä myyntitapahtumissa, oon niissä kuin kotona. On mukava tavata ihmisiä ja jutella asiakkaiden kanssa. On myös kiva vaihtaa ajatuksia sammaan venneeseen astuneitten käsityöyrittäjien kanssa. Tykkään valita uusia tuotteita Puttiikille ja tehdä yhteistyötä käsityöläisten kesken. Työ itsessään on aika yksinäistä, varsinkin hiljaisina aikoina. Siksi nämä tapahtumat antavat väriä elämään! Kirjanpito tahtoo jäädä viime tippaan, koska numerot vaan on niin monimutkaisia!

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vappaa-ajalla mie maalaan tauluja, hoidan puutarhaa (keväällä se on aina hyvässä kunnossa, mutta syksyyn mennesä kaikki kukat saavat kukkia...) ja säilön sen antimia. Keitän mehut ja teen hilloja kellarin hyllyt notkolleen joka syyskesä. Rakastan myös paakkelssien vääntämistä ja kakkujen koristelua. Laulan a cappella- yhtyeessä, Hyvät Naiset ja Herrat. Siitä saan tosi paljon voimia arkeen. Vaikka reeneihin lähtisi kuinka väsyneenä, niin kottiin saapuu rentoutuneempi emäntä!

Mitä tekisit, jos saisit kuukauden ”palkallista” lomaa?

Mie maalaisin tauluja ja tekisin suuria töitä vanhoihin ikkunoihin. Issoihin taideteoksiin ei taho koskaan riittää aikaa, kun häätyy pittää sarjatuotanto kuumana! Ylleensä me lähdetään lomalla pohojoseen koko perheellä. Etelään ei olla hinguttu, mutta jos vaikka Kreikkaan lähdettäisiin syömään (kun kerran palkkaakin on kerrankin saatu ;) ), niin pihdit ja pikkuisen rullan rautalankaa ottaisin kyllä mukkaan! Ne kulkee vakiovarusteena ”käsilaukussa”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti