24. maaliskuuta 2015

Viikon käsityöyrittäjä - eKorun Laura


Kerro vähän itsestäsi. Kuka olet, mistä tulet, mitä teet?

Olen Laura Saarivuori-Eskola, metalliartesaani, yrittäjä. Olen kotoisin Pohjois-Karjalan Enosta, mutta asettunut Tampereelle asumaan ja työskentelemään. Valmistan EKORU by Laurase-nimellä pennikoruja ja uusiokoruja; koruja käytöstä poistetuista suomalaisista kolikoista ja hopeisista lusikoista sekä haarukoista.

Miten aloitit yrittäjän taipaleesi?

Aikalailla pikkuhiljaa ja yksin. Valmistuin Lempäälän Käsi- ja taideteollisesta vuonna 2003 ja erinäisten töiden ohella valmistin mahdollisuuksien mukaan koruja ja lasitöitä ja myin aina siellä täällä. Vuonna 2004 valmistuivat ensimmäiset pennikorvakorut, joiden aiheuttaman kiinnostuksen innoittamana perustin yrityksen saadakseni niitä "oikeisiin liikkeisiin" myyntiin. Kaiken olen oikeastaan kantapään kautta oppinut, mitä yrittämiseen tulee. Isäni oli yrittäjä, ja pitkään olin vakaasti sitä mieltä, että minä en ainakaan siihen hullutukseen lähde.. Vaan kaipa se on verissä, se tietty pöhköpäisyys, mitä tässä tarvitaan.

Miten päädyit kierrätysmateriaaleihin?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut ympäristönsuojelullisista asioista, kierrätyksestä ja kulutuksen järkeistämisestä. Olin koulussa markoista luopumisen aikoihin, ja mietin, mitä kaikella sillä metallimäärällä voisikaan tehdä, joka turhaksi jää euron tullessa käyttöön. Niinpä keräilin pennejä ja markkoja varastoon ja kehittelin korutyyppiä. Myöhemmin mukaan tulivat myös hopea-aterimet, ja keskityin pelkästään kierrätysmateriaaleihin. Jalometallien, erityisesti hopean louhimisessa on runsaasti niin ekologisia kuin eettisiäkin ongelmia, joita ei kuitenkaan tuoda mielestäni tarpeeksi esille.



Millainen on tyypillinen työviikkosi, onko sellaista?

On toki. Olen opetellut tyypillistä työviikkoa langettuani liian useasti kaikkien yrittäjien tuntemaan "kiire, ahistaa, en ehdi nukkua, en ehdi mitään, kuitenkin pakko"-kierteeseen. Nykyisin tyypillinen työviikkoni koostuu neljästä työpajapäivästä ja yhdestä näennäisestä vapaapäivästä, jolloin "teen paperihommia" tai sitten en. Työpajalla ollessani valmistan tilaustöitä, tapaan asiakkaita, täydennän varastoja ja ideoin uutuuksia. Viikonloppuna saatan olla myyntitapahtumassa tai pitämässä työpajaa, useimmiten nykyisin kuitenkin vapaalla.

Mikä yrittäjyydessä on parasta ja mikä haastavinta?
Vapaus. Se on sekä parasta että haastavinta; voi tehdä mitä haluaa, mutta jos ei halua tehdä mitään, niin sitten ei mitään tapahdukaan. Tai voi tehdä töitä aamusta yöhön ja vakuutella itselleen, että se on ihan järkevää, ja että niin kuuluu tehdä. Itselleni on ollut parasta oppia oma rytmi työntekoon, opettelen vielä olemaan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä.

Ikimuistoisin työsi?

Varmaankin lusikkamedaljonki, jonka valmistin kummityttärelleni ylioppilaslahjaksi. Hän on käsittääkseni pitänyt korusta, sillä olen nähnyt sen usein hänellä kaulassa. On aina upeaa nähdä itse valmistama koru jollakulla käytössä; jokainen koru on kuitenkin tavallaan henkilökohtainen.



Toistaiseksi toteutumaton unelmasi, tulevaisuudenhaaveesi?

Tulevaisuudenhaaveni on jatkaa tätä työtä. Viihdyn, tykkään ja uusia koruideoitakin tuntuu tipahtelevan, joten mikäs tässä yrittäessä.

Mikä on parasta vastapainoa työlle, eli miten rentoudut?

Pidän runsaasti ruuasta, penkkiurheilusta ja musiikista. Kokkaan, katson jalkapalloa ja käyn keikoilla; siihen kun lisää koiran kanssa kävelyn, joogan ja elokuvat, niin hyvin rentoutuu. Matkailu on myös mukavaa; käydä paikanpäällä katsomassa oman joukkueen peliä tai lempibändiä, joka ei kuitenkaan Suomeen tule.


13. maaliskuuta 2015

Mikä tekee kodista kodin?



Muistatko miltä tuntui istua ensimmäistä kertaa oman kodin keittiössä? Opiskelija-asuntolan huoneet olivat vain huoneita, eivät ne tuntuneet kodilta. Mutta sitten kun huoneen lisäksi oli oma keittiö, vaikka aivan pikkuinen, silloin tiesi olevansa kotona. Keittiön pöydän ääressä on istuttu teekupin äärellä aamun tunneille asti. Siinä on jaettu iloja, suunniteltu tulevaisuutta ja itketty sulkeutuneita ovia. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, tiedän miksi keittiötä sanotaan kodin sydämeksi. 

Perheellinen varsinkin viettää keittiössä todennäköisesti aikaa enemmän kuin missään mussa kodin huoneessa. Keittiössä moni pieni koululainen on tehnyt koulutehtävänsä. Keittiössä tehdään käsitöitä. Keittiössä valmistellaan juhlia, pakataan eväät työpäiväksi, valmistetaan ja syödään ruokaa. Keittiössä istutaan yhteiseen pöytään. Mikään muu huone ei niin vahvasti liity arkeen ja juhlaan kuin keittiö. Siksi onkin mukavaa kun keittiössä on kaunista.

Tämän keittiön Käsityökorttelin näyttelyyn  Suomen Kädentaidot-messuille suunnitteli ja sisusti sisusti Susanna Mattheiszen Susannan Työhuoneelta. Keittiöstä löytyvät tuotteet ovat Suomen Käsityöyrittät-ryhmään kuuluvien yritysten valmistamia.

Patalappu Kirjosilta,  Patakinnas Kirjosilta, Kattilahattu Ullakko-tuotteet, Teepannu Päivin Öin, Pannunalunen Loruloimi Ky, Paistolasta PS Design-paja, Sirotin ja mukit Päivin Öin


Kierrätyskassi ja teline Kipriikka, Matto TYLLI, Onnenavain Jussakka


Painokankaat Nunnun, Maljakko Lasistudio Jan Torstensson Oy


 Tuolit Nooran Verhoomo ja sisustus , Kalenteri Risako, Yrttiruukku Lohikäärmepuu


Elämänlangat Jussakka, Kello Maheka Design, Sipulipiilo Lohikäärmepuu,  Talouspaperiteline Metkuni


 Esiliina Kirjosilta


 Siipikoru Minttumaa


Keittiöpyyhkeet Nunnun, Pannumyssy Ullakko-tuotteet, Kangaskori Loruloimi Ky, Paahtispihdit PS Design-paja


Sokerikko ja nekka Lasistudio Jan Torstensson Oy, Bambutiskirätti Susannan Työhuone, Leikkuulauta Metkuni, Mortteli Noituus Design


Teepussilautaset ja puurokulhot Minttumaa
Kaitaliina Kirjosilta

10. maaliskuuta 2015

Viikon Käsityöyrittäjä - Noora Viitaniemi


Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?

Moikka, mä oon Viitaniemen Noora, paljasjalkainen tamperelainen. En taida olla menossa täältä Tampereelta minnekkään, koska viihdyn täällä. Ihana kaupunki, paljon ystäviä ja hyvä paikka yrittää Tallipihan historiallisessa ympäristössä.

Millainen on Nooran taival yrittäjäksi?

Alunperin opiskelin artesaani-ompelijaksi 90-luvun puolivälissä ja haaveilin jopa yrityksen perustamisesta niin paljon, että yrittäjäkurssinkin kävin. Onneksi en sitä äitiysvaatebusinesta aloittanut, niin pahasti taitaa isot ketjut nykyään jyrätä noita markkinoita. Ajatus omasta yrityksestä jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon, sillä tie vaatemyyjäntyön kautta vei huonekaluentisöintiopintoihin ja sitä kautta Nooran verhoomon perustamiseen vuonna 2006.



Minkälainen huonekalu on mieluisin haasteesi? Onko joku sellainen kauhistus, jonka toivot kiertävän verstaasi kaukaa?

Mieluisin haaste on ehkä ennemminkin huonekalujen omistajapuolella. Haluaisin saada ihmiset näkemään kuinka erilaisia ja viehättäviä heidän tuoleistaan ja sohvistaan on mahdollista tehdä. Varmat vaaleat ja harmaat kankaat haluaisin heittää nurkkaan ja haastaa asiakkaat valitsemaan kuvioita ja värejä mööpeleihinsä.
Vilunväreitä yleensä aiheuttaa 80-90-lukujen möhköfanttisohvat, joissa pehmusteet on länässä ja kangas on täynnä erilaisia rypytyksiä ja tikkauksia.

Miksi kannattaa uudistaa vanhaa kun huonekaluliikkeestä saa uuden helposti ja halvalla?

Ihan kaikkia huonekaluja ei kannatakkaan uudistaa, mutta verhoiluttaminen on paikallaan, jos kalusteessa on hyvä runko ja on muutenkin mieluinen. Verhoiluttaminen on ekoteko ja paikallisen yrittäjän työllistämistä. Lisäksi voit saada kotiisi huonekalun, jota ei muista kodeista löydy. Uniikkia ja persoonallista, koska vain mielikuvitus on rajana materiaalien käytössä.


Hienoin onnistumisesi?

Kahdeksan vuotiseen uraan on mahtunut monta onnistumista, monta hienoa työtä. Tähän nostaisin kuitenkin Rymsteeraus pop-up tapahtuman, jota järjestän Tallipihalla. Tänä keväänä kolmannen kerran kasaan muutaman yhteistyökumppanin kanssa vanhaan talliin sisustusmaailman, josta ei väriä ja ideoita puutu. Tapahtumassa pääsen toteuttamaan luovuuttani ja estetiikan nälkääni enemmän kuin verhoilijan ammatissani, vaikka tekemiäni huonekalujakin on toki myynnissä.

Missä piilee yrittäjänä olemisen ihanuus ja kurjuus sinun silmin katsottuna?

Ihanaa on vapaus kehittää itseään ja yritystään, on vapaus valita työpäivän tai -yön pituus, on vapaus lomailla kun tahtoo.
Kurjaa on se, ettei tuota vapautta valita kuitenkaa aina ole. Asiakkaiden ehdoilla pitkälti aikataulut sovitaan, sairastua ei parane ja pitkistä lomista on turha haaveilla.

Makaako verhoilija vapaa-aikanaan pelkästään sohvalla vai miten rentoudut ja lataat akkuja?

Tämä verhoilija ainakin makoilee sohvalla, välillä vähän liikaakin. Koitan myös liikkua, sillä työ on aika fyysistä. Käynkin salilla ja uimassa säännöllisen epäsäännöllisesti ja nyt haaveilen taitoluisteluharrastuksesta. Keväällä alkaa taas puutarhassa mönkiminen ja melkein kahdeksankymppinen kotitalommekin tarjoaa mukavasti remonttiharrastetta.


Toistaiseksi toteutumaton unelmasi?

Olen jo jonkin aikaa haaveillut Nooramaisesta sisustuskaupasta: hauskoja vanhoja kunnostettuja huonekaluja, värikkäitä sisustustuotteita, sisustustekstiilejä ja suunnittelupalveluita. Vähän salaa unelmoin myös floristin opinnoista, sillä voisihan sisustuskaupassa kukkiakin olla.

Mitä tekisit jos saisit kuukauden palkallista lomaa?

Haluaisin matkalle, lämpöön oleilemaan ja nukkumaan mustat silmänaluset pois. Pari viikkoa riittää, tekemättömyys ei taida oikein sopia vartalolleni. Toiset pari viikkoa oleilisin kotona, tapaisin ystäviä, kiertelisin kirppareita ja sisustuskauppoja, lukisin kirjoja... ehkä vähän remppailisin huushollia :) Nauttisin ja hankkiutuisin stressistä eroon.


Haastattelukysymykset heitän seuraavaksi ekoru by Laurasen Laura Saarivuori-Eskolalle.

6. maaliskuuta 2015

Ideasta tuotteeksi ja tuotteesta yrittäjäksi

Jos on käsistään kätevä, saattaa juolahtaa mieleen ryhtyä käsityöyrittäjäksi. Kun on saanut valmistettua jotain ihan omin käsin ja sitten sitä vielä kaveripiiri kehuu ja joku kenties vielä haluaisi itselleen samanlaisen ja pyytää tekemään. Niin sitä sitten tekee saman kaverille ja kaveri maksaa vielä vähän vaivanpalkkaa. Kohta jo joku toinenkin haluaa ja homma etenee. Tämähän on helppoa kuin heinän teko, saa tehdä sitä mistä itse tykkää ja muut vielä maksavat siitä!

Niinhän sitä voi aluksi luulla ja siltä se ehkä äkkiseltään katsoen vaikuttaakin. Käsistään kätevän, hyvällä mielikuvituksella varustetun henkilön on kohtalaisen helppo pullauttaa maailmalle uusi hieno tuote ja perustaa sen kylkeen yritys ja alkaa sitten tienaamaan tällä. Onkohan tässä nyt jotain päässyt unohtumaan? Jos se noin kätevästi käy, niin menestyviä käsityöyrittäjiä pitäisi olla joka kylässä ja kadunkulmassa.

Minusta hauskin osuus on se tuotteen kehittely ja prototyypin valmistus. Sehän on sitten koko yrityksen ydin, mutta se todella on vain ydin ja sen ytimen ympärillä on valtavasti kaikkea muuta ja se muu myös maksaa. Pelkkä yrityksen olemassaolokin maksaa, vaikka ei olisi vielä myynyt yhtään tuotetta on laskuja jo kertynyt. Kaverille tehdessä ei ehkä tullut ajatelleeksi, että siitä olisi pitänyt maksaa veroa, vielä vähemmän mieleen ehkä juolahti yel-maksu. Yrityksessä on perustamiskulujakin jonkun verran, riippuen tietysti siitä millaisen yrityksen perustaa, mutta pelkkä toiminimen hankkiminenkin maksaa. Sitten pitää hankkia materiaalia tuotteita varten, kenties jotain laitteitakin, pitää olla tila missä tuotteen valmistaa ja valaistus, jonkinlaiset nettisivut alkavat tänä päivänä olla lähes pakolliset ja kaikesta tästä täytyy pitää kirjanpitoa. Eikä vieläkään oikein olla siinä itse yrittämisessä.


Ei riitä, että on se tuote, sille pitää olla myös "kehykset", nimi on hyvä olla olemassa, pakkaus, tuoteseloste, ohje, logo, vasta sitten se tuote alkaa olla valmis. Mutta ei vielä sittenkään voi alkaa tyytyväisenä lepäilemään laakereilla. Tuotteelle pitää määrittää hinta. Hintaa laskettaessa pitää ottaa huomioon paitsi kaikki tuotetta valmistettaessa syntyvät kulut,  myös ne muut yrityksen kulut ja siihen päälle pitää sitten vielä jäädä vähän katetta, mistä tulee sitä omaa palkkaa. Hinnan määrittäminen ei olekaan ihan yksinkertaista. Yrityksen tarkoitushan on nimenomaan tuottaa yrittäjälle elanto, joten hinnoittelu on syytä tehdä huolella.

Kun hintalappu on saatu kohdalleen, pitää alkaa kaivamaan itsestään esille myyjää. Myyntityö ei sekään ole aivan yksinkertaista. Myynti on psykologiaa, kommunikointia, tilannetajua, bisnesosaamista, markkinataloutta ja myös tuuria. Lisäksi tilanteet ja asiakkaat vaihtuvat, pitää olla pitkäjännitteisyyttä, kärsivällisyyttä ja pitää kestää myös vastoinkäymisiä hymyssä suin.


Käsityöyrittäjä on monitahoinen henkilö. Pitää olla luova, pitkäjännitteinen, kärsivällinen, sitkeä, positiivinen, ahkera, systemaattinen, hallita  kauppamatematiikkaa, tietojenkäsittelyä, markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa ja omata neuvottelutaitoja. Jos ei jotain itse osaa niin pitää ymmärtää hankkia sellaisia kontakteja, jotka osaavat.

Minun mielestäni parasta tässä käsityöyrittäjyydessä on vapaus ja se että saa tehdä jotain sellaista, minkä tekemisestä itse todella nauttii, voi joka päivä luoda jotain kaunista omin käsin. Tykkään siis olla se oman yritykseni työntekijä. Myyjänäkin olemisessa on oma viehätyksensä, siinä kun saa tavata muita ihmisiä. Laskentapäällikön tehtävät ovat tervanjuontia, enkä ole erityisen innokas markkinointipäällikkökään, kirjanpitäjäksi minusta ei ole ollenkaan, joten yritykseni toimitusjohtajana olen sen määrännyt ulkoistettavaksi. Tässä koneen vieressä istuessani huomaan hartioideni kipeytyneen, joten otankin henkilöstöpäällikön roolin ja järjestän ensi viikoksi hierojan henkilökunnalle.